Aholan perheessä Syvärannalla elettiin omavaraisesti. Perheen isä, puutarhuri Yrjö Ahola, kasvatti perheen omiksi tarpeiksi
kurpitsaa, avomaan kurkkua, juureksia, perunaa, erilaisia yrttejä sekä
kauraa. Särvintä saatiin lampaista ja Lapin lehmistä, jotka olivat terveitä ja joiden maitoa oli rasvaista. Maidosta tehtiin viiliä ja kirnuttiin voita.
Kesäisin lehmät laidunsivat vapaasti jänkäniityillä. Lehmien utareet suojattiin
sääskiltä ja sierettymisiltä kalanrasvasta ja pikiöljystä tehdyllä rasvalla.
Kalaa suolattiin talveksi Aholan papan tekemiin puupyttyihin. Isä kasvatti
myytäväksi neilikkaa, orvokkia ja astereita, jotka hän kävi istuttamassa Ivalon
ja Inarin Majan pihoihin turistien iloksi. Tavalliset asukkaat eivät kukkia
1930-1940- luvulla juurikaan ostelleet lukuun ottamatta pääsiäistä, jolloin
ikkunalaudalla kasvatetut narsissit ja tulppaanit päätyivät Ivalon ja Inarin
Taka-Lapin myyntitiskeiltä ihmisten iloksi. Joulukukat kasvatettiin vain omaan käyttöön. Lääkkeitä ei tuohon aikaan juuri ollut ja Rauni Lampela muistelee, että kun lapsille tuli hinkuyskä, heidät vietiin navettaan, jossa voimakas virtsanhaju ja kosteus lääkitsivät potilaan. Aholan perhe muutti sodan jälkeen
Puolaniemeen v. 1946. Sieltä he muuttivat v. 1950 Rovaniemelle, Rantavitikalle, jonne Yrjö Ahola perusti kukkakupan.
