Henna Henttusen
lapsuutta varjosti perheväkivalta ja ankara kuri kotona. Hän arvelee sen
johtuneen siitä, että vanhemmat olivat niin eriluontoisia ja että isällä oli
traumoja sodan jäljiltä. Varhaisvuosien asumisolosuhteet kylmässä parakissa
olivat huonot, mikä omalta osaltaan saattoi vaikuttaa asiaan. Lapset saivat
piiskaa ja tukkapöllyä herkästi. Kotona oli myös hyviä aikoja, jolloin lapset
saivat leikkiä ja rakennella majoja metsissä. Vanhempien kanssa arvuuteltiin
arvoituksia, kuunneltiin radiota ja pelattiin pelejä. Äiti oli uskovainen ja
hänen mielestään pyhäpäivät piti pyhittää, eikä silloin saanut leikkiä ja piti
muutenkin olla vakava. Henna kertoo olleensa alistettu lapsi. Lapset vaistoavat
herkästi tämän ja niinpä hän joutui kiusauksen kohteeksi myös koulussa sekä
oppilaiden että opettajien toimesta. Kiusaaminen loppui vasta, kun koulun
talonmies puuttui asiaan. Henna mielestä aikuisen pitää puuttua asiaan heti,
kun kiusaamista havaitaan. Henna Henttusen lapsuuden ja elämänkokemuksista voi
lukea lisää hänen julkaisemastaan kirjasta Ivalon tyttö.
