
Katri Kiviniemi muistelee suuren pirtin merkitystä kodin työtilana: talvisin siellä korjattiin muun muassa savotoilla tarvittavia tukkirekiä, sillä kovalla pakkasella töitä ei voinut tehdä ulkona. Samassa pirtissä elettiin, valmistettiin ruokaa ja tehtiin käsitöitä, ja Katri muistaa erityisesti yhteiskäytössä olleet kangaspuut. Hän kertoo myös opettaja Hakosalosta, jonka mukaan kangaspuut oli myöhemmin annettu suullisesti Katrin sisarelle Eilalle, mutta ilman kirjallista todistusta niiden omistuksesta syntyi epäselvyyttä.