Veikko Rajala muistelee lapsuuttaan Paljakaisessa Petsamon tien varrella sijainneessa majatalossa, jossa hänen perheensä asui ja majoitti matkailijoita sekä turisteja. Majatalossa saattoi yöpyä kerralla kymmenkunta vierasta, ja perheen lapset nukkuivat usein lattialla tai nurkissa matkalaisten joukossa. Kertomuksessa kuvataan suuren lapsiperheen arkea, pihapiirin rakennuksia sekä lapsuuden sattumuksia ja kepposia.Veikko kertoo myös suvustaan ja isovanhemmistaan sekä siitä, miten perheen elämä liittyi matkailijoihin ja tienvarren majatalotoimintaan. Muistoihin kuuluu lisäksi isän tekemä erätyö ja pyynti, kuten metsästysretket ja riekkoansojen pitäminen Luton ja Laanilan alueen erämaissa. Eräretket saattoivat kestää pitkään ja olivat tärkeä osa perheen toimeentuloa. Tarina päättyy muistoon siitä, kun perhe muutti pois Paljakaisesta 1930-luvun puolivälissä.
