Veikko muistelee kuinka hänen ystävänsä Erkki Huru oli ollut kalastamassa, kun karhu hyppäsi yllättäen lähelle. He olivat katsoneet toisiaan silmästä silmään vain muutaman metrin päästä. Karhu kuitenkin kääntyi ja lähti pois.
Myöhemmin, kun Veikko palasi Kolmosjärven seudulta, hän huomasi, että karhu oli kulkenut samaa reittiä. Hän kertoi Erkille, mutta hän ei uskonut hänen sanojaan. He tarkastelivat myöhemmin karhun pesää, mutta se oli tyhjä. Pesän suuaukko oli kuitenkin ruskea, mikä viittasi siihen, että lämmin maa oli aiheuttanut höyryn, joka oli muuttanut maaperän väriä. Karhusta ei ollut tietoakaan.
Veikko muistaa myös kun hänellä oli koira mukana metsässä, joka alkoi haukkua isoa kaatunutta honkapuuta. Kun hän kurkisti puun reiästä näätä pöllähti ulos ja säikäytti hänet. Hetken näädän menoa ihmetellessään, hän ampui ja laukaus osui niin että koko näätä meni keskeltä kahtia. Sen nahka oli niin vaurioitunut, sillä ei tehnyt enää mitään
