Niemelän, kuten muidenkin talollisten karja laidunsi kesät luonnonnityillä ja tuli vasta syksyllä pihapiiriin. Vain lehmät pidettiin yöaikana navetassa. Talon piiat ja rengit yöpyivät tallin vintillä ja navetan hinkaloissa kesäaikaan. Sunnuntait oli pyhitetty hartaudenpitoon ja silloin tehtiin vain pakolliset työt kuten karjanhoito ja ruoanlaitto.
Seuroissa kulkeminen oli tavanomaista ja väki kulki viikkokausia kestäneiden seurojen perässä kylästä kylään. Aapa-Hans ja Olli Koskamo olivat vahvoja saarnamiehiä, jotka lukivat Raamattua ja selittivät tekstiä. Virrenveisuu oli suosittua. Erityisen hyvä laulumies oli Augusti Puhakka, joka kulki saarnamatkoilla Utsjoella ja Norjan puolella. Seuroja ja hartaustilaisuuksia pidettiin lähes joka talossa. Lestadiolaisuus oli vahvin herätysliike Inarin alueella. Helluntailiike rantautui Inariin vasta 1940-luvulla ja monet paheksuivat sitä, koska liikkeen jäsenet olivat kirkosta eronneita.
Nuorten olisi toivottu kulkevan vain hartaustilaisuuksissa, mutta nurkkatanssit ja musiikki vetivät nuoria puoleensa. Minkäpä vanhempi väki sille mahtoi.
Kuvassa Enok Niemelä vuonna 1926 "nuoren liivin aikana".
