Veikko kertoo, kuinka heidän kotitiellään oli niin vähän liikennettä, että lapset pystyivät leikkimään käpyjen kanssa maantiellä päivittäin. He kuulivat auton äänen jo kaukaa, mikä antoi aikaa poistua tieltä ennen auton saapumista.
Kouluaikanaan Veikon äiti vei hänet kouluun kuorma-autolla viikoksi kerrallaan. Koulunkäynti kuitenkin katkesi talvisodan puhkeamisen myötä vuonna 1939, eikä Veikko saanut koskaan päästötodistusta. Hän muistaa, kuinka opettaja Fanny Roos Peltonen vei ilkeät lapset nurkkaan tukasta vetäen.
Veikko muistelee myös evakkoelämäänsä, jossa hänen tehtävänään oli lukea uutisia vanhemmille ihmisille joka ilta, erityisesti Rovaniemen lehden sotauutisia. Uutisissa käsiteltiin muun muassa Suomussalmen, Kollaan ja Taipaleenjoen taisteluja. Hän kertoo, miten suomalaiset jaksoivat uskoa selviytymiseen, kun uutiset kertoivat suomalaisten vastarinnasta ja menestyksestä.
