Kapteeni Takkunen pyytää Pekan mukaansa karhunmetsästykseen, koska hän haluaa näyttää kavereilleen, että kyllä hänestäkin on pyytäjäksi. Aluksi tarinassa kuvaillaan kuinka miehet metsästävät ahmaa Muotkatunturissa ja Marastossa Siikajärven rannassa. Saalistakin tulee, kun Pekka saa ammuttua umpipesään paenneen ahman. Ahmanpyynnissä on tärkeää ennakoida ahman liikkeet ja vanha kettu Pekka sen kyllä taitaa.
Vapun tienoilla pyytäjät suuntaavat kulkunsa Sappikiertämään ja jälittävät viiden karhun jäljet. Matkalaisten mukana on Pekan Halli koira, joka ei ole aiemmin ollut karhunpyynnissä. Välillä jäljet katoavat tuiskun sekaan ja kylmät säät kovettavat hanget. Niinpä pyytäjät lepäilevät muutamia päiviä Kieksimän kämpässä ja odottelevat suvikelejä. Lopulta karhu on tähtäimessä ja Pekka varmistaa saaliin. Takkulalla puolestaan on epäonnea, kun koivunoksat estävät tähtäämistä.
Kirkas sää on sokaissut matkalaisten silmät ja niitä on paranneltava muutama päivä kämpässä makoillen ja karhunlihaa keitellen. Lumisokeuteen löytyy Pekalta oiva parannuskeino. Silmäkuopat noetaan hiilellä ja matkaa päästään jatkamaan kohti Riutulaa. Karhun lihasta riittää syömistä myös Riutulan lastenkodin lapsille. Karhun käpälä lähtee kenraaliystäville todisteeksi kapteeni Takkulan saalistustaidoista. Pekka kehuu Takkulaa kovaksi mieheksi, jonka liikkumisia haittasi loppuaikoina liikenneonettomuudessa saadut vaivat
