Heikki Kivekäs saapui Ritakoskelle Lapin kulta Oy:n edustajana. Hän rakennutti kullankaivuun tarpeisiin kärrytien Tolosjoelta Härkäselkään asti. Jussa-Pekka Kiviniemi toimi Kivekkään hevoskuljettajana kaksi vuotta ja muistelee, että Kivekäs oli nuuka viinasta. Sitä ei saanut olla työmailla liikkeellä. Joskus hän saattoi kallistaa ryypyn tai kaksi työmiehensä kanssa. Kiviniemi kuljetti maanparannusta ja sulatusta varten suuria tynnyreitä työmaalle, mutta kerran tynnyriä piti lähteä kuskaamaan kultamailta Törmäseen, jossa Kivekkäällä oli oma aitta. Eräänä iltana Siivikon Eevert pyysi Jussa-Pekkaa siirtämään Kaalimaalla ladossa ollutta tynnyriä pois. Hevonen valjastettiin kärryjen eteen ja yöpimeässä matkattiin Näverniemen peltoja pitkin aitalle. Tynnyri saatiin kärryille ja kuskattiin Kiviniemen pihassa sijaitsevaan aittapuuraan, jonka kynnys oli 83 cm korkea. Siivikko lupasi koko tynnyrin hevosmiehelle, jos hän onnistuu nostamaan sen aittaan. Nosto onnistui, mutta koko tynnyriä ei hevosmies palkkioksi vaatinut.
Rakennusmestari Kivekäs oli isänmaallinen mies ja hän poltteli Finladia nimistä pillitupakkaa, jota työmiehetkin saivat toisinaan uurastuksen palkaksi. Tupakka ja pirtu koituivat Kivekkään kohtaloksi. Kivekäs pidätettiin huhtikuussa 1927 Pahaojan Kultalassa sen jälkeen, kun hän jäi kiinni pirtun ostoluvan väärentämisestä. Lupa oli ollut 20 litralle, mutta Kivekäs oli muuttanut määrän 220 litraan. Kivekäs joutui käräjille, joita käytiin Inarissa Heimo Lehtolan pirtissä. Hevosenkuljettajan toiminut Kiviniemikin haastettiin käräjille todistajaksi, mutta hän kertoi tuomarille, ettei tiennyt mitä tynnyreissä oli. ”Mikä on työmies, on työmies. Työmies ei kysele vaan tekee töitä mitä käsketään.” Muitakin pirtun välittämiseen sekaantuneita henkilöitä kutsuttiin todistajiksi. Kivekäs tuomittiin 1 vuoden ja kolmen kuukauden kuritushuonerangaistukseen. Hänet passitettiin vankilaan, jonne hän lopulta kuoli.
