Jouko muistelee elämäänsä evakuoinnin jälkeen, jolloin hän aloitti koulunkäynnin. Hän jäi väliin koulusta hetkeksi, ja evakuoinnin jälkeen koulunkäynnin aloittaminen oli haastavaa. Hänet laitettiin ensimmäiselle luokalle, vaikka oli kaksi vuotta vanhempi kuin muut oppilaat. Hän sai kuitenkin perusopetusta rukoushuoneessa Liisa Ahon opettamana, ja myöhemmin hän kävi koulua eri taloissa, kunnes uudet tilat rakennettiin.
Koulua käydessään Jouko innostui käsitöistä, erityisesti metallista ja puusta, mikä oli monille hänen ikäisilleen tärkeämpää kuin muut aineet. Hän valmistui koulusta ja meni rippikouluun.
Ensimmäiset työpaikat löytyivät Inarin kunnan sähkölaitokselta, missä hän työskenteli poikaporukassa. Hän toimi lankapoikana, keitti kahvia linjan asentajille ja kuljetti tarvikkeita polkupyörällä.
Jouko sai koulusta hyvän päättötodistuksen ja hänen olisi ollut mahdollista jatkaa opintoja, mutta hänelle oli tärkeää päästä töihin, ja nuorena miehenä hän halusi keskittyä enemmän käytännön asioihin kuin opiskeluun.
