Jouko kertoo kokemuksiaan harrastuksistaan, kunnallispolitiikasta ja yhdistystoiminnasta. Hän on ollut ehdokkaana kunnallisvaaleissa kaksi tai kolme kertaa, mutta äänimäärät eivät olleet merkittäviä, mikä johti siihen, että hän päätti luopua ehdokkuudestaan. Kuitenkin hän on ollut aktiivinen kehitysvammaisten tukiyhdistyksessä, jonka hän oli mukana perustamassa yli 40 vuotta sitten. Hän toimi yhdistyksen puheenjohtajana 27 vuotta ja oli myös Lapin erityishuoltopiirin kuntainliiton valtuuston jäsen.
Jouko kertoo, että hänen perheensä on ollut mukana perhehoidossa, erityisesti kehitysvammaisten lasten kanssa. Jälkeenpäin hän on ollut rivijäsenenä eikä enää aktiivisesti osallistu yhdistyksen toimintaan, koska omassa perheessä on ollut riittävästi hommaa.
Omalla mökillä Inarinjärvellä vietetty aika on ollut tärkeä osa hänen harrastustaan. Hän on myös jäsen metsästysseurassa, mutta osallistuu siihen vain satunnaisesti. Lisäksi hän on jäsen useissa järjestöissä, kuten sydän-, hengitys- ja kuuloyhdistyksissä, osin omien kokemustensa vuoksi.
Jouko pohtii myös Ivalon kehitystä evakosta paluun jälkeen. Hän muistaa, kuinka Ivalo on muuttunut ja kehittynyt, ja kaikki muutos ole ollut Joukon mielestä myönteistä. Hän kertoo omista nuoruuden kokemuksistaan, kuten maatalousnäyttelystä 1966, jossa hän tapasi presidentti Kekkonen ja osallistui mm.torikauppaan. Maatalousnäyttely oli erityinen tapahtuma, ja hän muistaa kun perheen lehmän sai palkinnon.
