Kun Irma oli nuorena asiatyttönä Taka-Lapin myymälässä, niin vanhempi mies myymälänhoitajana laittoi hänet kantamaan varaston yläkerrasta raskaita kermalaatikoita. Varastonhoitaja hoksasi, että nyt teetetään liian raskaita hommia nuorelle tytölle ja laittoi asialle stopin. Irman työpäivä oli yleensä 8-17. Johtaja Aarne Törmä kuitenkin noudatti työaikalakia tarkasti ja ohjeisti, ettei Irma saa tehdä kuin maksimissaan kuuden tunnin päiviä. Työaika sovitettiin niin, että Irma piti keskellä päivää aina kahden tunnin tauon. Törmä myös ohjeisti aina työntekijöitä liittymään liiketyöntekijöiden liittoon.
Hän muistelee, kuinka ennen vanhaan käytettiin toppasokeria. Ihmiset eivät halunneet käyttää toppasokerikartion pohjimmaisia osia kun ne olivat niin hauraita. Kahvia juotiin ns. palan päältä, eli sokeripala oli huulien välissä ja kahvi juotiin lautaselta.
Irma kertoo erilaisia vanhoja sanoja mitä ennen käytettiin, ja hän on yrittänyt ylläpitää vanhojen sanojen käyttöä edelleen. Hän kulki toisinaan lomalla kotiseudulla Karijoella. Eräällä kerralla Kyllikki Saaren tapaus oli juuri pinnalla ja Irma kuuli menomatkalla Karijoelle uutisista, että Saaren pyörä oli löytynyt. Siitä huolimatta he pyöräilivät syrjäisillä teillä kotipaikkansa lähellä.
