Viljo Huru muistelee kuinka hän oli isänsä kanssa palaamassa vasan merkityksistä Talasjärven suunnalta Sarmijärven kautta kohti Nellimintietä. Mukana olivat lisäksi Matti Saijets ja hänen poikansa Esa, jotka menivät samalla postiautolla Nellimiin. Viljo jäi isänsä kanssa odottelemaan tien läheisyyteen postiauton palaamista kierrokseltaan Nellimissä ja Virtaniemessä.
Lähistöllä liikkui jokunen lammas ja iso pässi, jotka tulivat luottavaisesti ihmisten luo. Viljolla ja hänen isällään ei ollut enää juurikaan eväitä, koska he olivat jo paluumatkalla kotiin, mutta isänsä kehotuksesta Viljo kaiveli reput huolella ja löysi sieltä joitakin leivän palasia, jotka sitten antoi lampaille. Tarjottavien loputtua pässi suuttui ja alkoi käyttäytyä uhkaavasti. Viljo pääsi isänsä kanssa kiven päälle turvaan, mutta nyt oli huolena se, että postiauto oli pian tulossa takaisinpäin ja pässi julmisteli kiven lähellä. Lopulta pässi kuitenkin luovutti ja meni matkoihinsa, ja isä ja poika ehtivät vielä auton kyytiin. Samassa kyydissä tuli takaisin Sarmijärvelle Esa Saijets hoitamaan veneen vuokraa veneen omistajan kanssa. Lampaiden omistaja oli yhyttänyt Esan ja syyttänyt tätä kiukuissaan pässin suututtamisesta. Pässi oli kiukuissaan käynyt vielä omistajansakin päälle. Lampaiden omistaja oli aiemmin nähnyt, että joku punahiuksinen nuorukainen oli ollut hänen lampaidensa luona; Esalla kuten myös Viljolla oli kummallakin punaruskeat hiukset. Ja vaikka Esa yritti vakuuttaa viattomuuttaan, ei häntä uskottu.
