Irma kertoo, ettei hänen sukulaisensa käyneet häntä katsomassa, kun hän oli sijoitettuna. Hän muistaa, kuinka muutkin lapset olivat samassa tilanteessa – ainoastaan harvoilla oli perheenjäseniä, jotka pitivät yhteyttä.
Irma lähti opiskelemaan nuorena, ensin kotitalouskouluun Ivaloon ja sitten kansanopistoon Lappeenrantaan. Opintojen jälkeen hän työskenteli emäntäkoulussa ja lyhyesti sijaisena Riutulassa. Työn raskaus sai hänet etsimään uusia mahdollisuuksia, ja hän päätyi hoitamaan perhettä, jossa äiti oli kuollut ja isä työskenteli rajalla.
Eräs tapahtuma jäi erityisesti hänen mieleensä: perheen pieni tyttö oli pudonnut likakaivoon, mutta hänen yllään olleet sadehousut muodostivat ilmakuplan, joka piti hänet pinnalla. Irma riensi apuun ja pelasti lapsen. Tilanteessa myös talon emäntä hätääntyi, mutta Irma pysyi rauhallisena ja varmisti, että lapsi sai lämpimän pesun ja ruokaa. Hän kuitenkin huomasi vastuun olevan liian suuri ja päätti lähteä heti, kun perhe löytäisi uuden hoitajan.
