Ida Oksanen kertoo nuoruudestaan espanjantaudin aikaan vuonna 1920. Oksasen sisar ja äiti sairastivat espanjantaudin, mutta Ida itse välttyi sairaudelta. Hän kertoo että heidän naapurinsa emäntä ja isäntä sairastivat myös ja Ida Oksanen hoiti sekä heitä että heidän lehmänsä ja hevosensa. Kotona hän hoiti äitinänsä ja heidän omaa lehmäänsä.
Oksanen asui kotonaan aina siihen saakka kun hänen isänsä ja äitinsä kuolivat myöhemmin 1920-luvulla. Hän lähti vieraiden töihin vanhempiensa kuoltua. Hän muistaa myös, että nuorilla ei juurikaan ollut noihin aikoihin huvituksia; nuorten ainoita huveja olivat mäenlasku ja hiihtäminen.
