Katekeetta Laura Lehtola muistelee tällä tallenteella kuinka hyvin hän viihtyi koulunpidossa Partakon Käyräniemessä. Myös Toivo Morottaja on jäänyt Lehtolan mieleen. Käyräniemessä Lehtola osallistui tilan moniin askareisiin, kuten esimerkiksi kalastukseen verkoilla ja nuotalla sekä navettatöihin. Siellä hän myös sai osallistua lasten leikkeihin ja muhin touhuihin: luisteleminen, hiihtäminen ja piirileikit kuuluivat lasten tavallisiin harrastuksiin. Käsitöitä Lehtola kertoo myös tehneensä koululaisten kanssa. Niin ikään katekeetta sai Käyräniemessä osallistua lasten, vanhusten ja sairaitten hoitamiseen.
Lyyli Morottajan poika Toivo syntyi keskosena, ja oli pitkään heikkokuntoinen ja sairaalloinen. Lopulta poika kuitenkin parantui terveeksi. Koulupoikana Toivo eräänä keväänä kesken koulupäivän halvaantui eikä pystynyt enää kunnolla puhumaan. Toivon isä laittoi veneeseen jonkinlaisen sängyn, johon asetteli pojan. Isä lähti soutamaan kohti Inaria saadakseen pojan sairaalaan. Samassa sairaalahuoneessa Toivon kanssa oli pieni ja heikko vauva, joka itki ja valitti paljon. Kerran hoitaja käydessä huoneessa oli Toivo kertonut, että huoneeseen oli tullut pitkä ja valkoinen olento, joka meni pikkuvauvan vuoteen ääreen ja vauva lopetti itkemisen. Olento oli levittänyt siipensä ja käärinyt vauvan syliinsä ja noussut katon läpi taivaalle. Hoitaja meni katsomaan vauvaa, joka oli jo kuollut.
Laura Lehtola kertoo vielä toisen muiston Toivo Morottajasta. Toivo oli tehnyt tunkiolla lantakuormaa viedäkseen sen muualle vetoporon avulla. Kun poro oli yhtäkkiä säikähtänyt ja alkanut vetää kuormaa holtittomasti, oli kuorman päällä ollut talikko luisunut Toivon rintaan. Talikonpiikki osui Toivon kylkiluiden väliin. Tapahtuman aikoihin olivat yhteydet Käyräniemestä ja Partakosta jo parantuneet, ja Toivo saatiinkin hyvissä ajoin sairaalaan. Toivon vamma puhdistettiin ja leikattiin, ja Toivo Morottaja toipui lopulta.
