Katekkeetta Laura Lehtola kertoo eräästä koulupaikastaan, jonne oli kunnan toimesta sijoitettu hyvin huonokuntoinen vanhus. Vanhus ei jaksanut enää nousta sängystä, eikä hän enää juuri syönyt. Talon asukkaat ymmärsivät, että he eivät enää pysty minkäänlaista apua antamaan vanhukselle. He lähtivät kesäpaikalleen kalastelemaan ja heinientekoon. Vanhuksen he jättivät tupaansa yksin ja sulkivat ulko-oven pönkällä.
Kun talon asukkaat palasivat, he näkivät ettei talolla ollut ketään käynyt. Postimies kulki kerran viikossa, mutta nähtyään pönkän oven edessä hän jätti postit talon saunalle. Vanhus oli kuollut sänkyyn. Talon isäntä kantoi palvelijan kanssa ruumiin sänkyineen rantaan ja nostivat sen veneeseen. He soutivat saareen, jossa oli hiekkakumpare. Sinne he kaivoivat kuopan, johon laskivat ruumiin. Kuoppa peitettiin risuilla ja mullalla. Syksyllä ennen kuin maa ehti kovin jäätyä he noutivat ruumiin ja laittoivat sen arkkuun. Arkun he kuljettivat talvella hautausmaalle, ja ilmoittivat sitten kirkkoherralle, minkä niminen ihminen on viety hautausmaalle.
