Mikko Rantala kertoo tarinan erikoisesta löydöstä 60-luvun lopulta. Kiviniemen Martta löysi kivikirveen kaivaessaan perustuksia talolleen. Hän antoi kirveen Mikolle, joka oli tuolloin rakennustarkastajana. Pian kaksi museoviraston työntekijää tuli tarkastamaan alueen historiallisia saamelaiskyläpaikkoja. Mikko mainitsi heille kivikirveestä, ja aluksi työntekijät sanoivat, että hän voisi pitää sen. Myöhemmin kuitenkin museoviranomaiset vaativat kirveen lähettämistä kansallismuseoon muinaismuistolain nojalla.
Mikko kuitenkin viivytteli lähettämistä, vaikka sekä museoviranomaiset että paikallinen nimismies muistuttivat häntä asiasta useaan otteeseen. Lopulta hän antoi kirveen hyvälle ystävälleen, joka oli käymässä Ivalossa ja hän oli töissä ministeriössä Helsingissä. Hän sitten toimitti sen museoon.
Museoviranomaiset kävivät myöhemmin tutkimassa paikkaa, ja vaikka kirves oli vihdoin saatu museoon, Mikolle jäi epäselväksi, mihin se lopulta päätyi – oliko se Kansallismuseossa, Oulun maakuntamuseossa vai mahdollisesti Saamelaismuseossa.
Kirves oli noin television kaukosäätimen kokoinen, suunnilleen 25 senttiä pitkä ja 20 senttiä leveä, ja tehty vihertävästä, harmaan sävyisestä kovasta kivestä, jota paikalliset kutsuvat Rovaniemen tuuraksi. Kirves oli selvästi ihmisen tekemä ja peräisin kivikaudelta.
