Tapio Ulvinen kertoo laajasti ja monipuolisesti Inarin alueen metsähakkuiden historiasta. Norjassa toimineet yritykset, kuten ATIF ja Pasvik hakkasivat metsää Paatsjoen uittoalueella. Tämä tapahtui pääasiassa Nellimin pohjoispuolella, ja alue on saanut aikaan kuvan suurena erämaana, vaikka hakkuut olivat aikanaan merkittäviä.
Tapio mainitsee metsäteknikko Svante Kankaan, joka on ollut mukana hakkuutoiminnassa ja jolle on tarjottu hyviä tietoja alueen metsistä. Hän myös viittaa metsätieteen tohtori Pertti Veijolan väitöskirjaan, jossa käsitellään hakkuutoimintaa.
Hakkuut jatkuivat talvisotaan asti, ja alueella oli suunnitelmia kuljettaa puuta Kemijoen ja Luirojoen latvoille. Tapio mainitsee myös, että alueelle on rakennettu siltoja ja leimikoita, mutta sodan sytyttyä rakentaminen jouduttiin keskeyttämään. Esimerkiksi yksi hevonen hukkuu luttojokeen siltaa rakentaessa.
Hän muistelee myös saksalaisten hakkuutoimintaa, joka oli yllättävän laajaa. Alueella oli useita vankileirejä, ja saksalaisten hakkuut olivat merkittäviä, mikä vaikutti metsien käyttöön. Tapio mainitsee, että hakkuut jatkuivat vielä 1960-luvulla, ja eri kauppatavat, kuten hankintakauppa ja pystykauppa, olivat käytössä.
