Linnea Lumentie muistelee nuoruuttaan ja aikaa, jolloin hän haki Helsinkiin piirustuskouluun ja tuli sinne hyväksytyksi, mutta ei päässyt lähtemään rahapulan vuoksi. Lapsuuden muisto siirtyy retkeen, jonka hän teki isänsä kanssa hevosella Koppelosta Koskenauttoon. Matkalla he kulkivat myös lentokentän ohi, jossa venäläiset sotavangit tekivät töitä vartijoiden valvonnassa ja lämmittelivät pieniä nuotioita kylmyyttä vastaan. Linnea muistaa vankien huonot vaatteet ja sen, kuinka he rakensivat lentokenttää ja siltaa sota-aikana. Myöhemmin hän kertoo kesäisestä kalareissusta Ukonjärvellä isoisän kanssa. Paluumatkalla veneestä nähtiin joen pohjassa vihertynyt vainaja, jonka käteen oli tarttunut uistin. Isoisä haki kepin ja narun, ja vainaja vedettiin rantaan, minkä jälkeen asiasta ilmoitettiin kylälle ja miehet tulivat veneellä hakemaan ruumiin.
