Linnea Lumentie muistelee äitinsä lapsuudesta kerrottua tarinaa, jossa isoäiti kuljetettiin repussa Kittilästä Inarin seudulle. Matka tehtiin jalan erämaiden halki aikana, jolloin kulkuyhteydet olivat vähäiset ja pitkät taipaleet kuljettiin jalan tai kantamalla. Linnea kuvaa perheen vaiheita, muuttoa uudelle asuinseudulle sekä arkea varhaisissa oloissa. Muistelussa kerrotaan myös isästä, joka teki arkun omin käsin perheen käyttöön.
