Alpi Koponen muistelee aikaa, jolloin hän työskenteli tukinajossa ja joutui avaamaan talviteiden haaroja, jotta suuret puukuormat pääsisivät kulkemaan. Hän sai mukaansa kuusi vankia, ja heidän matkansa suuntautui Haukanpesäojan varrelle. Vaikka varustautuminen ei ollut välttämätöntä, Alpi otti mukaan leipää, tupakkaa ja sanomalehteä, jotta vangit saivat sekä ruokaa että sätkiä käärittäväksi. Tämä teki vangit tyytyväisiksi.
Vankien ei ollut mahdollista karata, sillä heillä ei ollut suksia eikä kunnollisia pakomahdollisuuksia. Alpi kertoo myös isänsä myyneen saksalaisille tupakkaa, vaikka hän itse ei polttanut.
Lisäksi hän muistelee reissua Venäjän puolelle, jossa hän vei poron syömään metsään. Hän hämmästeli poron sitomistapaa, ja solmu oli seuraavana päivänä auennut itsestään.
