Mirjam Kiviniemi (o.s. Rissanen) kertoo lapsuutensa olleen poikkeuksellista ja jännittävää. Hänen isänsä ja äitinsä tapasivat savotassa, ja Mirjam syntyi Inarissa pappilan saunassa. Perhe asui Petsamon seudulla, mutta vanhempien suuri ikäero aiheutti haasteita avioliitossa.
Talvisodan syttyessä perhe joutui evakkoon. Evakkomatka vei heidät Turtolaan ja sieltä edelleen Kokkolaan, jossa he saivat asua sukulaisten luona. Mirjam muistaa erityisesti evakkopaikan tuoreen puun tuoksun ja turvallisuuden tunteen, toisin kuin lapsuusvuosina Petsamossa, joissa oli levottomuutta ja niukat leikkimahdollisuudet.
Rauhanteon jälkeen perhe palasi Petsamoon, jossa isä työskenteli sahalla. Alueella rakennettiin paljon, ja sahat eivät riittäneet kattamaan puutavaran tarvetta. Mirjam kuvaa lapsuutta isän kanssa, joka vaati, että lapset pysyivät kotona äidin lähdettyä pois. Hänellä oli vähän leluja, mutta Helsingistä saatiin piirustuspapereita, värejä ja pieni nukke, joka jäi evakkoreissulle.
Mirjam muistaa myös, kuinka he seurasivat sahalla isänsä työntekoa ja palkanmaksua. Hän koki työntekijöiden keskuudessa olon mukavana vaihteluna kodin rajoituksiin. Isä huolehti heistä parhaansa mukaan, tuoden ruokaa sahalta.
Mirjamin äiti kuoli, ja hän ehti vierailla Petsamossa vain harvoin ennen menehtymistään. Perheen koti oli sodan jäljiltä poltettu, ja he asuivat väliaikaisesti Virtanniemessä, jossa jälleenrakennus alkoi.
