Kalle ja Leo Vikeväkorva muistelevat vanhoja kylän tapahtumia ja merkkihenkilöitä, erityisesti Petteri Kiviniemeä ja Viekkalan Ransua. He kertovat tarinoita kylän elämästä, kuten siitä, kuinka Petteri Kiviniemi souti järvellä ja heitti nuottaa. Eräs muistettava tapaus liittyy Viekkalan Ransuun, joka oli talvella verkkoja kokemassa, mutta päätyi avantoon. Toinen mies huomasi hänet jäällä roikkumassa käsien varassa ja ihmetteli, miksei hän huutanut apua – Ransu ei ollut uskaltanut.
Kylässä elettiin tiiviisti yhdessä, ja ruokapöydässä oli monesti tarjolla monenlaista perinneruokaa, kuten kalakeittoa, puuroa ja velliä. Ransu oli kuitenkin tunnettu siitä, että hän laittoi kaiken kerralla lautaselleen, mikä herätti hilpeyttä kyläläisten keskuudessa. He mainitsevat myös viulunsoittajan, joka sävelsi itse laulujaan ja esiintyi eri tilaisuuksissa. Kylän musiikkielämä oli rikasta, ja siellä soitettiin mandoliinia, haitaria ja muita soittimia tansseissa ja illanvietoissa.
Kyläilloissa ja työilloissa ihmiset kokoontuivat yhteen tekemään käsitöitä ja puutöitä. Sukupolvien välinen oppiminen oli osa elämää, ja lapset kasvoivat mukaan perinteisiin. Erityisen merkittäviä olivat tarinaillat, joissa kylän vanhimmat jakoivat tarinoitaan nuoremmille. Näissä illoissa ei kerrottu hävyttömiä tai sopimattomia juttuja, vaan kaikille sopivia, joskus myös lapsille muunneltuja tarinoita.
Kylässä sattui myös humoristisia tapahtumia, kuten tapaus, jossa kellarin luukusta nousi eläviä ahvenia lattialle, vaikka kukaan ei nähnyt, miten ne sinne päätyivät. Jotkut arvelivat, että joku laittoi ne koukkuun kellarissa, mutta tämä ei pitänyt paikkaansa. Toisessa tarinassa pieni kissa yritti päästä katolle, mutta lipesi ja jäi kynsistään räystääseen roikkumaan. Se joutui huutamaan apua, kunnes joku tuli pelastamaan sen.
