Sodan jälkeen rakennettiin Ivaloon uusi sairaala, ja monet sen rakentajista ovat jo menehtyneet. Alpi Koponen muistelee, että tämä sairaala oli hänen ensimmäinen työmaansa palattuaan Ivaloon syksyllä 1945. Hän asui aluksi Kemppaisen Valfridin luona, missä oli asunut ennen evakkoon lähtöä. Töitä hän sai vasta kevättalvella, jolloin hän alkoi työskennellä puutöissä ja muun muassa lapioi maata sahalla.
Sairaalan rakentaminen alkoi talousrakennuksesta, jossa oli talonmiehen asunto, pesutupa, leivintupa, konehuone ja ruumishuone. Alpi työskenteli muurarien apulaisena ja osallistui muun muassa keskuslämmityspiipun muuraamiseen. Rakentaminen eteni hitaasti, ja työ oli raskasta.
Sairaalan rakennusvaiheessa jouduttiin tekemään paljon käsityötä, kuten lautojen kantamista ja muurin nostamista. Työ oli fyysisesti vaativaa, ja työntekijät kärsivät usein vammoista ja kivuista. Alpi muistaa erityisesti raskaat tiililastit, joita kantoi pitkissä portaissa.
Rakennustyöt viivästyivät, kun sairaalarakennus syttyi tuleen ja paloi lähes maan tasalle. Rakennus jouduttiin purkamaan ja rakentamaan uudelleen. Tulipalon jälkeen väliaikainen sairaala toimi parakissa ja myöhemmin tukkikämpässä, kunnes varsinainen sairaala saatiin valmiiksi.
Koko prosessi kesti useita vuosia, ja Alpi työskenteli sairaalan rakennuksella pitkään. Väliaikaisia ratkaisuja tehtiin tarpeen mukaan, ja lopulta sairaala valmistui. Tämä pitkä ja vaativa projekti oli merkittävä osa Ivalon sodanjälkeistä jälleenrakennusta.
