Hanna muistelee isovanhempiaan, jotka olivat Ylivieskalaisia maanviljelijöitä ja karjatalon pitäjiä. Hänen isänsä perhe oli suuri: isovanhemmilla oli 12 lasta, 10 tytärtä ja 2 poikaa. Valitettavasti nuorempi poika kuoli tapaturmassa, ja vanhempi poika palveli armeijassa koko sodan ajan. Hanna itse oli 15-vuotias, kun perheessä oli enää vain tyttäret. Äiti hoiti talonpidon ja työt, ja kaikki perheenjäsenet auttoivat siinä. Hanna oli keskimmäinen lapsi. Hänen isänsä, jota kutsuttiin "Veetiksi", ja äitinsä Maria os. Mattila hoitivat perhettään. Sodan aikana perhe koki paljon, ja Hanna muistaa erityisesti isänsä kuoleman sydänsairauteen, joka ei ollut silloin hoidettavissa.
