Paavo Siivikko muistelee kun Utsjoentiellä oli usein talvisin kauheita tuiskuja ja tie oli kapea ajaa. Yksi talvi jäi erityisesti mieleen, kun Pohjanmaalle ajettiin paljon kalaa. Paavo kertoo, että yksi linja-auto joutui onnettomuuteen norjalaisen henkilöauton kanssa, ja kaksi rekkaa ajoi nokkakolarin, mikä katkaisi liikenteen. Muutamia kovia talvia koettiin, ja kerran Ivaloon tulo myöhästyi melkein vuorokauden, kun Nuorgamin ja Utsjoen välinen tieosuus oli kiinni lumituiskujen takia.
Paavo muistelee, kuinka he kerran ajoivat melkein kuin puolitunnelissa, kun lumipenkka oli niin korkea että se ylsi linja-auton puoleen väliin asti. Keväällä liukkailla keleillä kun turskanajo jatkui, oli haastavaa ajaa, kun rekat tulivat vastaan kapealla tiellä. Ns. kohtaamispaikkoja kyllä oli, mutta aina ei niille osuttu. Monesti piti olla kieli keskellä suuta ja luottaa että hyvin menee.
Kerran he tulivat Riestolan Yrjön kanssa vastakkain jyrkässä ja liukkaassa mäessä. Yrjön autosta olivat jarrut jäätyneet niin, että vain etupää jarrutti. Tilanne oli jännä, mutta keulat vain tulivat lähelle toisiaan ilman törmäystä. He purkivat jännitystä nauramalla, ja matkustajat ihmettelivät, miksi he nauroivat niin tiukassa tilanteessa.
