Eino Mikkola kertoo, kuinka ennen vanhaan tehtiin pitkiä matkoja Norjaan hakemaan ruokatarpeita, erityisesti poronlihaa ja muita vaihtokauppaan sopivia tuotteita. Talvisin matkat olivat haastavia kovien tuulten ja pakkasten vuoksi, ja kulku tapahtui pääasiassa poroilla, sillä tietä ei ollut. Poro oli tärkein kulkupeli, koska hevosilla ei voinut kulkea pitkiä taipaleita vaikeassa maastossa.
Norjasta haettiin muun muassa turskaa, rasvasilliä, jauhoja ja kuuluisaa räätileipää, joka oli erityisen maistuva. Matkat kestivät usein viikosta kahteen, ja tuliaisia odotettiin kotona innolla. Poroilla vedettiin pitkiä rekiä, joissa oli vaihtokauppaan vietäviä tuotteita. Vaihtokauppa oli tuolloin elintärkeää, sillä paikallisesti ei ollut suuria kauppoja, ja vain pienet myymälät tarjosivat rajallisen valikoiman.
Kauppareissut Norjaan olivat osa jokavuotista elämänrytmiä, ja niitä tehtiin tarkasti suunnitellen. Matkoilla hankitut elintarvikkeet varmistivat perheiden ruokahuollon pitkäksi aikaa, erityisesti talvikuukausiksi. Tuohon aikaan ei ollut helppoa saada kaikkea tarvittavaa paikallisesti, joten nämä pitkät retket olivat välttämättömiä.
