Hilja Kauppinen muistelee perheen elämää sodan ja kodin palamisen jälkeen. He palasivat kotipaikalleen, ja rakensivat väliaikaisen asunnon, ja heillä oli myös savusauna Akujärven rannalla. Leivinuuni oli säilynyt tulipalosta, jossa äiti leipoi leipää. Perhe kävi marjassa, mutta oli jatkuvasti pelko, sillä ympärillä oli edelleen saksalaisia ammuksia ja miinoja. Hilja ja veljensä löysivät usein rautaromua ja ammuksia metsästä, joita he kuljettivat kotiin. Erään kerran Hilja löysi tienposkesta panssarimiinan ja vei sen isälleen, joka pelästyi ja soitti miinanraivaajille.
Mummo oli laittanut pihalleen koristeeksi kaksi suurta pomminpyrstöä, joita oli löytynyt sodan jäljiltä. Hilja ihmettelee edelleen, mitä tapahtui pommien lopuille ja onko ne vieläkin mummon pihalla.
