Ville Kiviniemi muistelee,kuinka he joutuivat sota-aikana 1940-luvulla Muonioon evakkoon, ja siellä vietettiin talvi. Kotiin palatessa huomattiin, että asunnot olivat edelleen ehjinä, vaikka alueella oli pommitettu. Evakossa olivat naiset, lapset ja vanhukset. Muut, jotka pärjäsivät, jäivät kotiin. Kotiinpaluu oli helpotus, vaikka ajoittaiset pommitukset pelottivat ja välillä joutui menemään pommisuojaan.
Ville muistaa, että vaikka hän oli vielä nuori, hän ymmärsi sodan mielettömyyden. Isä oli sodassa ja suoritti palveluksen hyvin, mutta se jätti syvät jäljet. Isä näki pitkään painajaisia sodasta. Monet muutkin kärsivät pitkään sodan jälkiseurauksista.
