Eila Jääskö muistelee, kuinka Anni asui pienessä mökissään ja eli vaatimattomasti. Hän hoiti lampaansa huolellisesti ja lannoitti keväisin puutarhaansa lampaanlannalla. Hänen toinen jalkansa oli huono, joten hän kulki kepin avulla. Anni teki myös lähes kaikki heinänteot itse ja kuljetti heinät ladosta mäelle.
Naapurustossa vietettiin iltoja yhdessä – leikattiin matonkuteita, juotiin kahvia ja tarinoitiin. Tällaiset kokoontumiset olivat osa elämää ja toivat ihmiset yhteen.
