Eila muistelee aikoja, jolloin käsitöitä ja maatilan tuotteita, kuten lehmän nahkoja, perunoita ja puolukoita, viedään lähisaarille vaihdettavaksi margariiniin, vehnäjauhoihin ja sokeriin. Perhe kasvatti perunoita ja keräsi puolukoita, ja isä souti perheen kanssa poimimaan marjoja. Puolukat säilöttiin aittaan jäädyttämällä ja hillat sekä mustikat pidettiin kellarissa talven yli.
Perheen elämä oli yksinkertaista ja kytkeytyi tiukasti luonnon kiertokulkuun. Puolukoiden ja muiden marjojen kerääminen oli osa arkea, ja vaikka ei ollut monia varoja, talvi saatiin turvattua omilla varastoilla.
