Eila Jääskö kertoo elämästään ja asumisestaan navetassa ennen varsinaisen talon valmistumista. Ensimmäinen kamari rakennettiin, kun perheeseen syntyi ensimmäinen tytär, ja myöhemmin toinen anopille. Lehmän hankinta tuli ajankohtaiseksi vasta, kun perhe pääsi muuttamaan taloon. Hän muistelee myös, kuinka lehmät haettiin pitkien matkojen päästä, jalkaisin metsien halki. Kulkeminen oli haasteellista, sillä vettä ja soita oli joka puolella, ja koulumatkat taitettiin usein veneellä tai talvisin jopa syvässä lumessa kahlaamalla.
Eila kuvailee myös, miten alueella oli useita mökkejä, joita perheet käyttivät kesäisin ja lomilla. Hän kertoo myrskyistä ja huonojen jäiden aiheuttamista vaaroista, joita koululaiset ja muut kulkijat joutuivat varomaan. Hän muistaa, kuinka hänen pelättiin menevän liian ohuelle jäälle, mutta kokeneena kulkijana hän osasi arvioida sen kestävyyden. Lopulta Eila muutti pois synnyinseudultaan ja asui työuransa ajan muualla. Hän palasi takaisin vuonna 2002, mutta koki, että asuinpaikka on ahdas ja aurinkoa saa vain hetkellisesti aamuisin.
