Lenne Pehkonen kertoo poroerotuksista, joihin hän lähti kaverinsa kanssa, koska vanhemmat poromiehet olivat muissa töissä. He asuivat ja keräsivät porot Palsiniemestä, ajaen niitä vähitellen kohti tietä. Tammikuun lopulla erotusta varten tuli kaksi avuksi, ja poroja kuljetettiin yksi kerrallaan, toinen mies johti ja toinen työnsi. Lenne joutui palaamaan kotiin kerran, kun hänen suksensa katkesi. Talvi oli ankara, ja pakkaset alkoivat jo joulun aikaan jatkuen tammikuun puolelle. Kolmen hengen voimin ja koiran avustuksella he huolehtivat puolentoistatuhannen poron tokasta. Matkaa kertyi 20–30 kilometriä, ja hiihtäen kuljettiin, välillä leväten ja yöpyen. Moottorikelkkoja ei tuolloin tunnettu, joten kaikki tehtiin suksilla. Vaatetus oli lämmin, jalassa karvakengät ja kahdet housut. Eräskin retki alkoi joulukuun 15. päivä ja kesti tammikuun viimeisille päiville asti, sillä pimeys tuli nopeasti, mikä rajoitti päivittäistä etenemistä.
