Terttu Visuri kertoo, kuinka hän on aina pitänyt käsitöistä. Hän muistelee aikaa, jolloin luki vanhoja lehtiä lampun valossa ja säikähti hetkeksi, kun uppoutui niin syvälle menneisiin asioihin. Hän on vuosien varrella virkannut ja kutonut monenlaisia pitsejä ja liinoja. Hän on myös valmistanut käsitöitä omille lapsilleen ja heidän perheilleen.
Terttu kertoo perineensä käsityöinnostuksen äidiltään, joka oli samanlainen: aina piti olla jokin käsityö kesken. Jo lapsena hän halusi kutoa sukkia ja lapasia, vaikka vanhempi sisko ihmetteli, miksei hän mieluummin mennyt ulos leikkimään. Kyllä hän joskus osallistui peleihin, joissa tarvittiin useampi pelaaja, mutta suurimman osan ajasta hän viihtyi käsitöidensä parissa.
Hänelle käsityöt eivät ole vain ajanvietettä, vaan tärkeä osa elämää ja tapaa tehdä jotain merkityksellistä.
