Kalevi Rauhala muistelee pula-aikaa ja arkea, erityisesti talvisodan aikana. Hän kertoo, kuinka perhe sai apua ja jakoi ruokatarvikkeita, kuten ruisjauhoja ja perunoita. Myös Ivalon alueella järjestettiin hätäaputöitä, joissa hevoset olivat tärkeässä roolissa kuljetuksissa, koska autoja ei ollut saatavilla. Kalevi muistelee myös postiautolla kulkemista ja sitä, kuinka tukkilansseja kuljetettiin joessa yötä myöten. Vaikka kultaa löytyi läheltä, hän ei itse ollut mukana kultahommissa, mutta huomauttaa, että aina oli jotain jännittävää meneillään.
Myöhemmin, kun autot yleistyivät, Kalevi kertoo matkoista Norjaan, jossa he saivat leipää ja jauhoja. Talvisodan aikana säilytettiin ruokaa puulaatikoissa lumessa, ja ruoanlaitto oli tärkeää, erityisesti perunan kanssa.
