Kalevi Rauhala muistelee nuoruusvuosiaan, erityisesti pelkoa, joka liittyi yöpymisiin niityillä ja luonnon keskellä. Hän kertoo, kuinka oli vietettävä öitä Inarintien varrella sijaitsevilla niityillä, joissa siipikarjaa pidettiin. Erityisen pelottavaa oli yöpyä suuren kuusen alla loppukesän pimeydessä, sillä hän pelkäsi karhun hyökkäävän hevosen kimppuun. Myös toinen niitty Ivalon alajuoksulla oli tuttu yöpymispaikka, jossa vene käännettiin nurin ja käytettiin suojana yöpymiseen.
Hän muistelee myös sukulaisperheitä ja naapureita sekä erästä häämatkaa, jossa huomattiin vanha niittypaikka, joka oli jäänyt unohduksiin. Lapsena hän oli innokas seikkailija ja hiihti ystävänsä kanssa kymmenien kilometrien päähän kansakoulun pikkujouluihin ilman pelkoa.
Lopuksi Kalevi kertoo kuulopuheena tarinan kolmesta koppelolaisesta, jotka matkustivat Rovaniemelle alkoon ostamaan tuliaisia. Myyjä kysyi, mitä he halusivat, ja he vastasivat leikillisesti ”Kolme tähteä”, viitaten tunnettuun tuotteeseen. Myyjä ymmärsi vihjeen ja löysi oikean tavaran. Hän myös mainitsee vanhan tarinankertojan, jota kutsuttiin ”Pikku Mikiksi”, ja kuinka vanhat asukkaat olivat aikanaan loistavia kertomaan tarinoita.
