Kalevi Rauhala kertoo juhannussiivouksesta, joka oli perinteinen tapahtuma kotona. Kaikki irtaimisto kannettiin ulos, ja lattiat kuurattiin perusteellisesti. Hän muistelee, kuinka sai tehtäväkseen puhdistaa uuden Singer-ompelukoneen, koska siinä oli paljon mutkia ja yksityiskohtia, joista piti pyyhkiä pölyt. Hän tajusi myöhemmin, että äiti antoi hänelle tämän tehtävän, jotta hän olisi pois muiden tieltä siivouksen aikana.
Lapsuusmuistoihin kuuluu myös eräs kerta kun Kalevi teki pikkupuita. Hän muistaa, kuinka saha tylsyyntyi ja kuinka hän maksoi eräälle miehelle, joka teroitti hänen sahaansa. Kouluaikana hän teki pikkupuita koulullakin ja yritti auttaa välitunnilla, mutta kerran hän satutti polvensa kirveellä juuri ennen pääsiäislomaa. Hän joutui makoilemaan loman ajan, eikä voinut osallistua tavallisiin puuhiin. Haava herätti kiinnostusta muissa, ja häntä jopa hävetti, kun ihmiset kyselivät hänen jalastaan. Kun hänen omat kenkänsä eivät sopineet turvonneeseen jalkaan, hän joutui käyttämään isänsä vanhoja paulakenkiä.
