Kalevi Rauhala kertoo lapsuudestaan, jossa leikeille jäi vain vähän aikaa, koska työntekoa pidettiin tärkeänä. Kuitenkin hän ja muut lapset keksivät omia leikkejään, kuten männynkäpyjen ja oksien keräilyä. Urheilu oli suuri kiinnostuksen kohde, ja hän seurasi innokkaasti kilpailuja sekä osallistui itsekin. Kansakouluaikana hän sijoittui toiseksi hiihtokilpailussa, häviten voittajalle vain kahdella sekunnilla. Tämä herätti kommentteja kyläläisiltä, jotka olisivat toivoneet hänen hiihtävän hieman kovempaa.
Myöhemmin Kalevi innostui kiekonheitosta, jota hän harjoitteli sotaväessä vapaa-ajallaan. Ensimmäisissä Ivalon urheilukilpailuissa hän sijoittui toiseks. Myös työmaamestaruuskilpailuissa hän osallistui kiekonheittoon ja voitti. Palkinnoksi hän sai suuren lusikan, joka ei ehkä ollut kovin merkittävä, mutta voitto oli silti mieleenpainuva. Vaikka hänen suorituksiaan kehuttiin ja kiekonheitto tuntui lupaavalta lajilta, ura ei lopulta jatkunut pidemmälle.
