Sodan jälkeen Kalevi Rauhala työskenteli tiilitehtaalla Pihtikankaalla muutaman vuoden ajan. Tuohon aikaan metsänriistaa oli enemmän kuin nykyään, ja pyytäjiä oli vähemmän. Eräänä aamuna osuuskaupalle saapui mies nimeltä Erkki, joka kulki porolla ja toi mukanaan suuren säkin oravannahkoja. Nahkoja oli niin paljon, ettei osuuskauppa tiennyt, miten ne kannattaisi myydä eteenpäin.
Lennätinmies Tanskasen Mauri, joka myös välitti pienriistan nahkoja ja taljoja, otettiin avuksi. Hän löysi ostajan ja järjesteli kaupat eteenpäin. Oravannahat olivat tuohon aikaan arvokkaita, ja niiden myynti toi huomattavia summia, mutta maksuista ja niiden hoitamisesta tuli myöhemmin kysymyksiä. Erkille matka kaupalle oli pitkä, sillä hän kulki noin 30–40 kilometriä eri kylien ja metsien halki, mikä teki kaupankäynnistä vaivalloista mutta kannattavaa.
