Kalevi Rauhala kertoo, kuinka osuuskauppa rakensi aikanaan suuren tuparakennuksen, jossa oli iso keittiö ja tilaa yöpyjille. Tämä tarjosi kaukaisten ostajien ja kaupantekijöiden mahdollisuuden levätä pitkän matkan jälkeen ja jatkaa kaupankäyntiä seuraavana päivänä. Erityisesti kolttasaamelaiset käyttivät tätä majoitusta hyväkseen, sillä heidän matkansa oli usein pitkä.
Kolttasaamelaiset kävivät kaupalla yleensä kerran talvessa, mutta joskus heitä tuli useampi seurue samana vuonna. He matkustivat poroilla ja käyttivät kelkkoja. Kauppaan he toivat myytäväksi kalaa, poronlihaa ja taljoja. Useimmiten poronliha oli jo valmiiksi paloiteltua, ja paikalliset taas toivat marjoja myytäväksi.
Ostoksissaan kolttasaamelaiset painottivat jauhoja, kahvia ja teetä. Lisäksi he ostivat kangasta, erityisesti sarkaa ja verkaa, joita mitattiin käsin. Verkaa ostettiin joskus vain muutaman sentin verran, mutta sen repäiseminen suoraan rullasta oli helppoa, mikä helpotti pientenkin määrien myyntiä.
