Matti Huru kertoo raakun pyynnistä, joka oli aikanaan verrattavissa arpajaisiin tai lottovoittoon, sillä se tarjosi helpon tavan ansaita rahaa. Pyyntötavat vaihteleivat: matalissa vesissä raakkuja pyydettiin käsin, mutta syvemmillä alueilla käytettiin erilaisia välineitä, kuten raakkupihtiä ja sukeltamista. Syvemmillä vesillä käytettiin myös erityisiä raakkulaitteita, joissa oli lasipohja. Raakkojen pyydystys oli yleisempää Venäjän puolella, mutta myös Suomessa, erityisesti Luttojoen alueella, oli hyviä pyydyspaikkoja. Joidenkin onnistui käyttää haavipyyntiä, vaikka siinä oli haasteita. 1800-luvun lopulla oli huhuja arvokkaista helmistä, joita paikalliset kalastajat olivat keränneet, mutta ne jäivät kadoksiin, kun yksi keräilijä joutui pakenemaan venäläisten valloittaessa alueen.
