Ilmari Mattus kuvaa Inarin polun maastoa, joka kulkee Kaarlebotnista Sevettijärvelle noin 100 km matkalla. Reitti alkaa tasaiselta kuolpunaa, jatkuu kumpuilevaan koivumetsään, nousee paljakkaan ja laskeutuu jälleen koivikkovyöhykkeelle. Ylänköalue jatkuu Tierkijärven eteläpuolelle, jossa on koivikkoa ja kuruja, ja Mukkajärven jälkeen maasto muuttuu jälleen tunturiylängöksi risuineen ja pienine koivuineen. Suomen rajan lähellä on jyrkkiä kuruja ja koivikkoa, ja rajan ylitettyä laskeudutaan Roussajärvelle ja Iisakkijärvelle, joissa on koivikkoa, kunnes Apukasjärveltä Sevettijärvelle siirrytään mäntymetsään. Vanhat kulkijat eivät käyttäneet kiinteitä levähdyspaikkoja vaan valitsivat reitin olosuhteiden mukaan, merkiten polkua päällekkäin ladotuilla kivillä, kuten jäkälän peittämillä vanhoilla merkeillä ja ukonkivellä. Vuonna 2005 löydettiin oikopolku, jota käytettiin matalan veden aikaan, toisin kuin tulva-aikana kiertoreittiä. Inarin polku oli keskeinen reitti Varanginvuonoon, lyhentäen matkaa verrattuna esimerkiksi Utsjoen kautta kulkemiseen.
