Matti Huru kuvaa Peuravuonon sahan toimintaa sodan jälkeisestä ajasta lähtien, jolloin teitä vahvistettiin sorakerroksilla ja maabetonilla hiekan sekoittumisen estämiseksi. Ulkomaankaupan kasvaessa sahatavaraa alettiin kuivata kuivaamossa, lajitella puoliautomaattisesti katoksessa ja niputtaa vientipaketteihin. Hakekone ja torni otettiin käyttöön pintatavaran käsittelyyn, mutta talvisin jäätymisongelmien vuoksi siirryttiin lastauspenkkaan. Suuria puutavarakatoksia (5000 m²) rakennettiin, ja höyläämöön lisättiin äänieristetty koppi. Vesipontteja (28–50 mm) tuotettiin siltojen jälleenrakennukseen, ja 1980-luvulla lama vähensi kotimaan kauppaa, mutta kuivaamo ja lämpökeskus tehostivat toimintaa. Öljysoraa levitettiin varastoalueelle 1982, ja työntekijöille rakennettiin asuntoja, jotka jäivät lopulta tyhjiksi. Peuravuonon saha työllisti 21 henkeä 2009 aikoihin, ja tuki välillisesti metsureita ja kuljettajia, keskittyen ratapölkkyihin VR:n sivuraiteille.
