Matti Huru kuvaa poroerotusta, joka oli keskeinen tapahtuma, jonne kokoontuivat Ivalon paliskunnan miehet (Nellimistä, Kattajärveltä, Hietajärveltä, Törmäsestä ja Ivalosta) sekä naapuripaliskuntien (Sodankylä, Kemi) edustajat. Erotus järjestettiin Ruohokankaalla, missä porot merkittiin: vasat emän merkkiin, orvot ja tuntemattomat paliskunnan merkkiin, ja jälkimmäiset myytiin huutokaupalla. Teurastus tapahtui eristetyssä teuraskonttorissa. Kesämerkityksiä tehtiin Moitakurussa, Kettujärvellä ja Nellimissä. Teurastuskäytännöt ovat muuttuneet: ennen teurastettiin huonotuottoisia isoja poroja, mutta nyt 5–6-kuukautiset vasat, mikä on herättänyt kritiikkiä, koska ne kuluttavat vähemmän laidunmaata ja stressaantuvat kuljetuksissa. Moottorikelkat, mönkijät ja helikopterit ovat muuttaneet toimintaa, mutta lihan laatu kärsii. Poroisännällä oli talvierotuksissa suuri vastuu kaiken järjestämisestä, kun taas kesämerkityksissä rooli rajoittuu kirjanpitoon. Poroisännältä vaaditaan toimeliaisuutta, rauhallisuutta, pitkämielisyyttä ja kykyä vastata nykyajan porotalouden vaatimuksiin.
