Matti Huru kuvaa Metsähallituksen savottahommia sodan jälkeisessä Lapissa, kun jälleenrakennukseen tarvittiin sahatavaraa ja saksalaisille toimitettiin ratapölkkyjä. Aluksi metsää kaadettiin tuhlaavasti: komeista männyistä otettiin vain pari ratapölkkyä, ja latvat jätettiin metsään. Tämä jatkui lähes kymmenen vuotta, kunnes 1960-luvulla alettiin hyödyntää latvapuut massatavaraksi. Hevossavotat vaihtuivat 1966 traktoreihin ja myöhemmin kehittyneisiin metsäkoneisiin. Vapo-yhtiön tulo metsätalouteen toi suuria sahalansseja, joissa sahattiin ratapölkkyjä ja pintatavaraa lankuiksi ja laudoiksi. 1960-luvulla suunniteltiin Peuravuonoon saha, joka valmistui 1965–1966, ja sinne keskitettiin puun lajittelu laadun mukaan.. Parhaimmillaan Metsähallituksella oli 400-500 työntekijää, mukaan lukien hevosmiehet, hakkurit, kämpän talonmiehet ja kokit. Inarin puuta ei käytetty sotakorvauksiin. Hakkuualue oli noin 30–40 000 hehtaaria. Myöhemmin sahatavaraa ja ratapölkkyjä vietiin esimerkiksi Espanjaan jalostettavaksi.
