"Kun se tullee, niin se tullee, tai kun ei tule, ei tule sitten millään", toteaa Reino Lehtinen muistellessaan kullankaivuureissujaan Sotajoella. Reino oli huuhtonut kultaa Helsingistä tulleen kaverinsa kanssa alkukesästa Sotajoella, mutta tulos oli ollut laihanpuoleinen. Loppukesä oli lämmin, joten Reino päätti jatkaa kaivuuta ja päätyi vanhalle Mobergin pankille. Siellä hän tapasi kullankaivuussa olleen Lukkarin-Vernen. Aluksi näytti, ettei kultaa löydy, mutta vastoinkäymisistä suivaantueen Reinon jalkojenliotus merkitsi käännekohtaa. Joenpohjalta löytyi kultaa heti ensi pannullisella. Lukkari-Verne ei uskaltanut aluksi tulla kultapaikalle, sillä hän pelkäsi parveilevia pakkastiaisia, joiden uskottiin tuovan pahaa onnea. Onni oli kuitenkin suosiollinen, sillä miehet saivat löytöpaikastaan kesän palkan, jolla voitiin maksaa mm. ruokavelat kauppias Peroniukselle.
