Ensin tuli tulirokko ja sen jälkeen espanjantauti, joka tyhjensi taloja. Tanhua mieleen on jäänyt, miten kahdeksantoista vainajaa kuljetettiin väliaikaisena sijoituspaikkana olleesta Törmäsen ladosta Inarin hautuumaalle. Yrjö Jukola oli ainoa lääkäri ja pahimpana aikana hän ei ehtinyt kahteen viikkoon riisua peskiä päältään, kun aina tuli lähtö potilaita katsomaan. Toivotontahan se oli, kun ei ollut lääkkeitä. Tilanteeseen saatiin vähän helpotusta, kun Oulun diakonissalaitokselta lähetettiin kaksi diakonissaa, joista toinen sijoitettiin Inariin ja toinen Ivaloon. Hoitokeinona oli konjakki, johon sekoitettiin pulveria. Lääke oli tehokasta ja osa sairastuneista säästyi. Toinen diakonissoista jäi pysyvästi Ivaloon apteekkari Jalmari Kelan vaimoksi.
Tanhua muistelee, ettei Ivalojokivarressa tunnettu joutoaikaa. Miehet ja naiset tekivät käsitöitä ja tarvekaluja omiksi tarpeiksi ja myyntiin Norjan puolelle. Tuohon aikaan tulli edellytti, ettei valmiita tavaroita saanut viedä ilman tullia Norjaan. Niinpä käsityöt ja muut tavarat jätettiin pikkusta vaille valmiiksi, jotta säästyttiin tullimaksulta.
