Matti Huru muistelee, kun kesällä 1935 oli ollut pitkä poutajakso, ja Kattajärven rannalla iski yllättäen voimakas ukonilma. Matti oli äitinsä kanssa katsomassa lehmiä, kun petäjä kaatui lehmiä kohti. Onneksi lehmät jäivät kaatuneen puun taakse. Myrskyn aiheuttama tuho oli valtava; piha-alueella kaatui yli sata tukkipuuta, ja monet puut katkesivat keskeltä poikki. Nuorelle pojalle tämä oli järkyttävä kokemus.
Toinen muistikuva on, kun Hynys-Paavo oli tullut Akujärveltä aiemmin keväällä, aikeissa lähteä Luton kairaan kalalle. Hän pyysi naapureita Katajan Juho-Pekkaa ja Aukustia laittamaan veneensä veteen. Kuitenkin pahaksi onneksi jäät murskasivat veneen ja Hynys-Paavo pyysi naapureitaan korjaamaan sen. Kun hän saapui tarkistamaan veneen kuntoa, hän käski sen laittaa männyn alle ja lausui, että vene saisi olla siinä, kunnes "tuomion tuli" polttaisi sen. Vene oli siinä männyn alla sitten kesällä, kun myrsky nosti veneen ilmaan, ja se putosi kivelle, jättäen vain romukasan jälkeensä. Kun sana tästä "tuomion tulesta" kerrottiin Paavolle, hän ei osannut muuta kuin kirota.
Myrskyn voima oli niin valtava, että jopa kiviä ja vettä täynnä oleva puinen saavi nousi vedestä ja siirtyi viisi metriä taloa kohti. Aamulla Matti, äiti ja Matin sisko alkoivat korjata vaurioita. Kun äiti ja sisko sahasivat kaatuneita puita, äiti käski Matin istua tukin päälle, jotta se ei nousisi ylös. Kun tukki lopulta nousi, Matti lensi vahingossa metsään.