Matti Huru kertoo tarinan, kun Eino Korkeamäki sai idean polttaa tervaa juurakoista, ja hän hankki suuren, Locomon valmistaman tervapannun. Pannu oli 4–5 metriä korkea ja 2,5 metriä halkaisijaltaan. Se asennettiin betonijalustalle, ja sen ympärille rakennettiin neliskanttinen seinä, joka oli muuraus sementistä. Juurakot kerättiin ympärille ja ladottiin pannuun niin, että terva valuisi keskelle pannua.
Eräänä aamuyönä Matin valvoessa tervan polttoa pannu kaasuuntui ja koko pannu hytkähteli. Kuuma kesäilma oli kuivattanut pannun ympäristön täysin ja pannun hytkyessä kipinät sytyttivät ympärillä olevan kankaan tuleen. Matti huomasi vaaran ja yritti sammuttaa tulipalon. Hän vyörytti täysiä tynnyreitä tervaa toiselle puolelle tietä palon estämiseksi. Syttyneiden hiilien varasto oli myös vaarassa, mutta hän onnistui rajoittamaan tulta veden avulla. Korkeamäki oli nukkumassa ja Matin herätettyä tämän apuun, Eino vain vähätteli asiaa eikä ollut lainkaan huolissaan.
Terva-astioita säästyi vain kolme ja tulipalo tuhosi suuren alueen tehtaan ympäriltä. Korkeamäki ei tuntunut surevan tapahtunutta, mutta Matti oli säikähtänyt onnettomuutta. Tämä episodi merkitsi tervatehtaan toiminnan päättymistä, ja se jäi mieleen vaarallisena kokemuksena.